“No, milloinkas se Giga lopetetaan?”

Minä en varmastikaan ole ainoa gigalainen, jolta asiaa on udeltu jo useampaankin otteeseen. Ehdimme saada jo hautakivenkin Tutti-isoveljeltä. Syyskokouksessa läsnäolleiden kanta lopetuksen suhteen oli kuitenkin selvä: ei todellakaan vielä! Ei virkeää ainejärjestöä kannata elävältä ruveta hautaamaan.

Vaikka Giga saakin tästä lähtien enää vain maisterivaiheen fukseja, on meillä joukossamme useita aktiivisia jäseniä, jotka tahtovat olla mukana toiminnassa. Pieni ainejärjestö on sympaattinen, lämmin ja helposti lähestyttävä. G-piste on joillekin oman kodin jatke.

Haluan toivottaa onnea ja menestystä vuoden 2012 hallitukselle. On aika keksiä uutta ja erilaista kivaa nyt kun Gigaan ei tule enää yhtä paljon uusia opiskelijoita kuin ennen, ja nyt kun Giga ei enää järjestä Virtual Factorya. Pitäkää lippu korkealla, vaikka jouduttekin varmasti yhä vastailemaan Gigan lopettamiseen liittyviin kysymyksiin.

Eläköön, Giga!

Krista Koski

Teksti: Maiju Ylikoski

Olo oli kuin Tanskalaisella maajussilla kun kävelin ensimmäisenä päivänä auditorioon kuuntelemaan infotilaisuutta. Ihmettelin ja pällistelin sitä ihmispaljoutta ja mietin, että olenkohan nyt ihan oikeaan paikkaan päätynyt. Päivä oli pullollaan informaatiota ja illalla Rillit huurussa yritin lukea saamiani monistenippuja…

Puoli seitsemän aikoihin pitikin olla jo matkalla Ekan illan bileisiin, jossa tutustuimme fuksi-Pulmusiin sekä tutoreihimme paremmin. Leipiksellä ilta eteni leppoisasti, vaikken vielä sen jälkeen muistanut juuri kenenkään nimeä! Hauskaa kuitenkin oli ja sain vähän paremmin jo selkoa siitä, millaista se opiskelu yliopistossa oikein on.

Vaasa – Suomen aurinkoisin kaupunki! No tänä syksynä se ei ainakaan toteutunut vaan Nelosen sää lykkäsi vain lisää mustia pilviä Vaasan ylle! Nooh, ehkä Kuukauden parhaat sekunnit olivatkin ne kun aurinko paistoi! Salatut elämät olivat sadeiltojen pelastus, kun Vaasan sää teki tepposet. Kaikki ei muutenkaan mennyt aivan kuten Strömsössä, sillä yhtenä aamuna kun myöhästyin luennolta, juoksin pää kolmantena jalkana Levóniin – tyhjää. Samassa tajusinkin että markkinointia on vasta iltapäivällä. Sillä lailla!

Koto-ihmisenä viihdyn täällä omassa pesässä. Leivon, askartelen ja puuhaan kaikkea epäolennaista. Muumilaakson tarinoita saattoi lukea vähän väliä Facebookista, kun tämä muumimamma touhusi milloin mitäkin! Myös Kotikatu ehti tulla hyvin tutuksi syksyn aikana, ja kolusin lähes kaikki kaupat sen varrella aina konditoriasta ja kukkakaupasta Pulmapuotiin ja Palosaaren apteekkiin! Aivan ihana kauppa se Pulmapuoti!

Ensimmäisessä tentissä oli Kova laki – olo oli kuin ylioppilaskirjoituksissa muutama vuosi sitten! Paitsi että kehotuksista huolimatta kaikki puhuivat keskenään, puhelimet soivat ja joku oli aina väärässä salissa. Ei kai se loppujen lopuksi niin kovin vakavaa olekaan…

Idols vieraili tänä syksynä yliopistolla, ja totta kai sitä piti seurata Tritoniasta! Kuinka paljon ihmisiä Vaasan kokoinen kaupunki saikaan laulattaa, olin aivan mykistynyt siitä ihmismäärästä. Kulissejakin pääsimme vakoilemaan yhtenä päivänä, kun vahingossa satuimme Tervahovin puolelle luennon jälkeen. Emme kuitenkaan päässeet Tarttumaan mikkiin, onneksi!

Tutorryhmästämme on hyvää vauhtia kehkeytymässä oikea Superpahisten liiga. Kuinka onkin sattunut niin samanlaisia ihmisiä samaan ryhmään, viihdyn näiden Täydellisten naisten ja Kukkulan kuninkaan kanssa loistavasti, toivottavasti muille on myös sattunut yhtä hyvä ryhmä heti koulun alusta lähtien!

Pian on joulu, ja vaikken Joulukalenteria olekaan tänä vuonna seurannut, odotan sitä todella innolla! Tentit ja lukeminen on ohi pariksi viikoksi ja loma voi alkaa. Syksy meni todella nopeasti ja oikeastaan ihan omalla painollaan, vaikka lukujärjestysten tekeminen olikin aluksi vähän hankalaa ja tentit jännittivät.

Teksti: Kristian Koski

Comedian ja Gigan pikkujouluja vietettiin viime vuoden tapaan El Gringossa. Lasit tyhjennettiin hanakasti visaisia kysymyksiä arvuutellessa. Kuka nauttii eniten piparia? Miksi miehillä on nännit? Voiko murteita ymmärtää? Missä piilee paradoksi? Kulttuurinystävät saattoivat huomata, että varmasti ensi kertaa laulettiin Clarence Jeyn ja Johan Ludvig Runebergin hengentuotteita samassa tilassa.

Juhlateeman nurinkurisuus näkyi käännetyissä vaatekappaleissa, ristiinpukeutumisessa ja yleisessä outoudessa. Ne jotka lähtivät Gringosta oikeinpäin, löysivät tiensä jatkoille Fontanaan.

Tämä on korkealaatuisin kuva, jonka pikkujouluista saimme käsiimme, mistä voimme päätellä jotain pikkujoulujen nurinkurisuuden tasosta!

Teksti: Krista Koski

Jälleen kerran uudet fuksit pääsivät pukeutumaan viehättäviin jätesäkkeihin ja riehumaan pitkin Hovioikeudenpuistikkoa ja kampusaluetta. Gigan rastille kyhättiin jo WYKY-päivillä toimivaksi todettu pyykkitelinepöytä, joka tällä kertaa toimi sukkateatterin esityslavana. Fuksijoukkueet saivat tehtäväkseen esittää pantomiimina vapaavalintaisen elokuvakohtaukset. Arviolta 75% joukkueista esitti kohtauksen Titanicista tai Mufasan kuolemasta.  Esitysten laadussa esiintyi suurta vaihtelua, mutta lahjonnalla pystyi tehokkaasti paikkaamaan esityksen puutteita.

Kuvia tapahtumasta saamme myöhemmin! Nämä nettilehdet ovat kyllä niin käteviä, kun on mahdollista muunnella juttuja julkaisemisen jälkeenkin!

Teksti: Krista Koski

Kuvat: Jaakko Aspfors

Gigan 15. vuosijuhlia juhlittiin iloisissa tunnelmissa, vaikka juhlia mainostettiin mahdollisesti Gigan viimeisinä vuosijuhlina. Juhlat alkoivat cocktail-tilaisuudella, jossa Gigaa lahjottiin muun muassa alkoholijuomilla, keilausvuorolla ja hautakivellä. Cocktail-tilaisuuden jälkeen siirryttiin kolmen ruokalajin illallisen pariin. Illallista siivittivät useat puheet Gigan 15-vuotisen elämän vaiheista.

Juhlailllallisen jälkeen alkoi valssaus, jonka aikana hiljalleen siirryttiin tilatakseilla Fontanaan jatkoille. Fontanassa tanssittiin yksityisbileissä kasari- ja ysärihittien tahdissa, kunnes oli aika alkaa siirtyä jatkojen jatkoille Leipikselle. Leipiksellä oli sauna kuumana ja tarjolla paljon yöpalaa ja -juomaa. Kovimmat juhlijat viettivät kuulemma vielä sitsejä aamupäivällä.

Ensimmäinen vuoteni gigalaisena on paketissa. Olin skeptinen Vaasan yliopistoa ja Gigaa kohtaan vielä järjestellessäni tavaroitani uudessa opiskelijakämpässäni. Teknisen viestinnän koulutusohjelma osoittautui kuitenkin nappivalinnaksi. Olen oppinut paljon uusia mielenkiintoisia asioita, erityisesti tietotekniikan puolelta. Olen tavannut vielä mielenkiintoisempia ihmisiä, ja olen päässyt kokeilemaan uusia asioita. Yksi tärkeä tekijä yliopistoelämäni monipuolistamisessa on ollut ainejärjestöni Giga. Tammikuussa tajusin olevani mukana sen hallituksessa.

Gigan suhteen on kuluneen lukuvuoden aikana tehty jos jonkinmoista suunnitelmaa. Rehellisesti sanottuna en ole oikein pysynyt mukana kaikista näkemyksistä, joita Gigan tulevaisuudesta on lauottu. Jossain vaiheessa oltiin lopettamassa koko oppiaine, välillä pelkkä ainejärjestö. Kerran oltiin kaikkia ainejärjestöjä yhdistämässä. Nyt ollaan jo yhdistämässä Vaasan korkeakouluja monitieteiseksi kaksikieliseksi yksiköksi. Välittömässä lähitulevaisuudessa ei ole kuitenkaan luvassa mitään uutta Gigassa. Scorpionsien megahittiä ei Gigassa fiilistellä

.
Sen sijaan tahdon fiilistellä ainejärjestömme ilmapiiriä. Gigalaisten parissa minulle tuli nopeasti sellainen olo, että näiden ihmisten kanssa on helppo olla. Gigalaiset tuntuvat olevan enimmäkseen vastaanottavaisia ja avarakatseisia uusia ihmisiä ja asioita kohtaan. Parasta on ehkä se, ettei tarvitse pingottaa, vaan voi olla rennosti oma itsensä. Missään muualla en ole kokenut sitä absurdia tunnelmaa, joka syntyy siitä, kun väsyneet ihmiset yrittävät koodailla harjoitusryhmässä myöhään iltapäivällä, eikä mistään tule mitään, ja joka ikinen juttu naurattaa, vaikka huumorin taso on niin alhainen, ettei oikeastaan enää voi puhua huumorista.

Tästä pienestä verkkolehdestä löydät parhaat palat Gigan tapahtumista, gigalaisten mietelmiä ja runouttakin. Toivotan mukavia lukuhetkiä ja antoisaa ja aurinkoista kesää!

Krista Koski

Giga osallistui WYKY-päiviin omalla rastillaan. Rastilla sekoiteltiin herkullisia juomia tomaattimehusta, banaanilimsasta, cola-Mehukatista, maidosta ja mustaherukkakivennäisvedestä. Juomia oli värjättiin hämäävän värisiksi ja juomapurkkeja oli naamioitu tunnistamattomiksi. Joukkuiden piti valita viidestä juomasta kolme, ja herkutella syntynyt cocktail koko joukkueen voimin. Myös omia juomia sai lisätä drinkkiin lisäaromia tuomaan. Ehkä mielenkiintoisin syntynyt yllätysjuoma oli banaanilimsa-maito-tomaattimehu -viettelys. Yhdeltäkään joukkueelta ei jäänyt herkkujuoma juomatta, joten suoritusten taso oli korkea.

Vuodesta 1998 lähtien gigalaiset ovat pakertaneet elektronisen musiikin tapahtuman Virtual Factoryn parissa. Vuosien varrella tanssikansaa ovat tanssittaneet niin paikalliset lupaukset kuin jo menestystä saavuttaneet artistit. VF onkin ollut suosittu tapahtuma jo vuosien ajan myös yliopistopiirien ulkopuolella.

Verenpainetta nostaneet järjestelyt
Tänä vuonna olin toista kertaa järjestämässä tätä Gigan yhtä tunnetuinta tavaramerkkiä. Tapahtuman järjestelyt aloitettiin jo keväällä 2010, mutta suunnittelu- ja järjestelytyö alkoi varsinaisesti vasta samaisen vuoden syksyllä. Tammikuun 2011 loppuun mennessä vastuu käytännönjärjestelyjen onnistumisesta oli oudosti valunut syliini. Miten tässä näin kävi? Helmi-maaliskuun täyttikin seuraavat aiheet, jotka sanoina ja käsitteinä nostavat edelleen verenpainettani: sponsorihaku, julisteet, decot, paitatilaus, aikataulut, ”Kuka on vastuussa?”, mainostus jne. Loppupeleissä motivaatio-ongelmista huolimatta nämäkin selvisivät kohtalaisen hyvin.

VF kiinnosti tänä vuonna Vaasan ylioppilaslehteä sekä hieman City-lehteäkin. Puheet VF:n tulevaisuudesta olivat kantautuneet molempien lehtien toimitukseen, joten pääsin kommentoimaan omalta osaltani tulevaisuutta. Ylioppilaslehden haastattelu on nähtävissä G-pisteellä, jos siihen ei maaliskuun lopussa törmännyt.

Lauantai-illan huumaa 19.3.2011
Viimein koitti aamuyö maaliskuun 19. päivänä vuonna 2011. Kello 04 kannoimme ja kiinnitimme trussit, viritimme lamppuja ja vedimme piuhoja. Muun tiimin saapuessa aamulla paikalle oli jäljellä enää decoiluja, joten pääsimme ajoissa nauttimaan Subway-aterioitamme ja nukkumaan hyvällä omallatunnolla päikkäreitä. Illalla klo 20:30 ripustimme Staff-passit kuntoon ja hoidimme viime hetken valmistelut, kunnes viimein saimme avata ovet juhlakansalle. Kävijät, joita oli viime vuoteen nähden vähän, taisivat nauttia tapahtumasta, tai ainakaan en itse kuullut pahaa sanottavaa. Esiintyjien setitkin olivat mainioita.

Viimein saapui valomerkki, jolloin taisi myös lähteä Gigan lippu jonkun juhlijan matkaan (häpeä varas!). Kello 05 mennessä oli Royal tyhjennetty VF-tavaroista. Väsyneinä, mutta iloisina talsimme maaliskuisena yönä kotiin nukkumaan. Kiitos VF, kiitos tiimi, kiitos kaikki.

Miten tästä eteenpäin?
Vaikka tapahtumassa olikin hyvä meininki, en usko Virtual Factoryn tulevaisuuteen kovinkaan vahvasti. Kevätkokouksessa tulevaisuutta pohdittiin lopputuloksella, että nykyisellään Virtual Factorya tuskin pystytään järjestämään. Onhan se sääli, mutta on osattava tässäkin asiassa lopettaa ajoissa. Miksi kiusata hallitusta ja muita aktiiveja, jos intoa ja tekijöitä ei enää ole?

Mitään varsinaista päätöstä VF:n kohtalosta ei ole tehty. Se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on vielä aika vaikea ennustaa. Tapahtumia kuitenkin tulee ja menee, joten yhden tapahtuman perään ei kannata jäädä itkemään. Kannattaa kuitenkin fiilistellä niitä hyviä VF-hetkiä, jos niitä ei enää lisää tule.

Teksti ja kuvat: Piia Holmgren

Teksti: Krista Koski

Kuvat: Piia Holmgren

28. toukokuuta mölkyn mestarit kokoontuivat kisaamaan kampusalueen rannalle. Kylmästä keväästä johtuen rannalla möllötti vielä melkoinen lumipenkka. Aurinko paistoi kuitenkin niin kovasti, ettei jäännelumi haitannut keväistä tunnelmaa.

Kilpailussa oli mukana yksitoista joukkuetta. Mölkyttely suijui rattoisasti teknomusiikin tahdittamana. Urheilun rasittamille kilpailijoille Giga tarjosi mehua ja grillimakkaraa.

Voitto meni tällä kertaa Norsunluutorni -joukkueelle, joka koostui VYY:n hallituksen jäsenistä. Toiseksi tuli Gigan oma joukkue, kolmanneksi joukkue nimeltään Lempeä Tarmo.

On synkät ajat.

Kuka meidät pelastaa?

No G-Hallitus!

Tuomionpäivä.

Ken päättää meidän kohtalon?

Giga tietenkin!

Eilen oli torstai.

Tänäänpäs on perjantai.

Me niin innoissaan!

Tuomas Auronen